Valokuvanäyttely "Välähdyksiä Mätäjoelta"

Kanneltalon kahvila, 15.9.-2.10.2009

Mätäjoki saa alkunsa Vantaalta Kaivokselan pohjoispuolelta, aivan Hämeenlinnanväylän vieressä sijaitsevalta pieneltä suolta. Vantaan puolella Mätäjokea kutsutaan Mätäojaksi. Mätäjoella on useita vähemmän tunnettuja sivuhaaroja: Hakuninmaanoja, Malminkartanonoja, Konalanoja, Ruosilantienoja, Lassilanoja, Pohjois-Haagan oja ja Pajamäenoja. Näin ollen Mätäojan valuma-alue on aika laaja, laajempi kuin ensi alkuun voisi ajatella. Vetensä Mätäoja saa valuma-alueensa sadevesistä. Vuodesta 1997 alkaen on lisäksi kesäisin pumpattu Silvolan tekoaltaan raakavettä joen alkukohtaan suolle.
Mätäjoki on nimeään huomattavasti hienompi. Se mikä tekee Mätäjoesta erityisen kiinnostavan on se, että se on varsin erilainen eri osissaan.
Yläjuoksulla jokea on melkein mahdotonta nähdä tai hahmottaa. Joki muodostaa yläjuoksulla erittäin leveän pensaikkoluhdan. Tiheä pensaikko estää käytännössä ihmisen pääsyn itse Mätäjoelle. Tämän vuoksi Mätäjoen yläjuoksu onkin erittäin rikas ja runsas kasvien ja eläinten valtakunta ja on sellaisenaan eräs pääkaupunkiseudun parhaita luontokohteita.
Helsingin puolelle tultaessa joki muuttaa ilmettään. Tiheän pensaikon sijaan joki on selkeämmin nähtävissä ja saavutettavissa. Pitäjänmäen puolelle tultaessa Mätäjoki näyttää ensin katoavan kokonaan. Jokiuoma onkin ajettu ihmisen toimesta muutaman sadan metrin matkalla tunneliin. Tunnelin toisessa päässä joki laskee pieneen järveen. Järvestä joki jatkaa matkaansa vesiputouksen kautta Strömbergin puistoon. Muutama vuosi sitten Helsingin kaupunki kunnosti puiston ja tällä hetkellä se on hieno ja hyvin hoidettu puisto.
Talin golfkentän läpi kulkiessaan joki muuntuu pieneksi mitättömän näköiseksi puroksi. Ennen laskemistaan Isoon Huopalahteen joki levenee ja on leveimmillään.
Olen koko aikuisikäni asunut eri puolilla Mätäjoen aluetta. Vuosien aikana olen kulkenut Mätäjoen vartta kävellen ja polkupyörällä lukemattomia kertoja, useimmiten kameran kanssa, mutta aika usein myös ilman kameraa. Kerta toisensa jälkeen ihastelen tiheitä pensaikkoja, Vaskivuoren mahtavaa metsää, satakielilaaksoa, järveä Kannelmäessä, vesiputousta, Strömbergin puistoa ja Isoa Huopalahtea.
Valitessani kuvia näyttelyyn koin pulmaksi miten voisi muutamalla valokuvalla kuvata Mätäjoen monipuolisuutta. Erilaisten maisemien, luontotyyppien ja vuodenaikojen vaihtelua on mahdotonta kuvata muutamalla kuvalla.
Niinpä päädyin antamaan näyttelylle myös nimeksi "Välähdyksiä Mätäjoelta". Kuvat pyrkivät välähdyksenomaisesti kertomaan niistä näkymistä, joista olen saanut nauttia lukuisilla retkilläni Mätäjoen varrella.
Mätäjoen latvavesillä 12.9.2009
Hannu Lehto
hannu.lehto (at) mbnet.fi